pohdintaa. D:

Mä oon tässä ihan lähipäivinä miettiny tosipaljon kaikenlaista.
ELi, tatu on nyt vasta vähän yli puolivuotias, mut tosi energinen tapaus, ja innoissaan lähössä lenkille aina ku joku menee ovelle, jos sen kanssa liikkuu päivänaikana hiukankin vähemmän, se menee ihan ylienergiseksi, siitä esimerkkinä paripäivää sitten tapahtumat, ku se ei ollu päässy pitemmälle lenkille ni avasin oven, ja se juoksi ihan päättömänä ympäri pihaa ihan vaan purkaakseen ylimäärästä energiaa. Kuitenkin sanotaan ettei noin pentukoiralle saisi laittaa mitään pitkiä lenkkejä, sellasia korkeintaan kilometrin - parin. Mut minkäs teet kun ei se pysy aisoissa ellei saa liikuntaa ? ei sitä väkisinkään viittis jättää liikuttamatta, ja mitään ongelmia tää liikuttaminen ei kuitenkaan oo tuottanu.

Sit toinen, alkuun ajattelin että vois jonkinnäköstä agiharrastusta alottaa sitte ku se on vanhempi. Nyt ollaan parikertaa ihan pikkiriikkisiä esteitä hypätty sillee about 5-10 hyppyä ja sit menty tekee jotai muuta. Kuitenkin oon lukenu nyt netistä paljon et mäykyllä ei kannattas turhaa hyppelyä harrastaa jos se on ajava koira, ku se siellä mettässä joutuu sit hyppimään ja rämpimään ihan yli rajojensakkin välillä, ja monille tulee ns. "ammattisairautena" tää mäyäkoirahalvaus eli välilevytyrä. Eli takaraajat saattaa halvaantua ainakin osittain selkärangan viottuessa jollaintapaa, ja sitä hoidetaan sitten lääkkein, täyslevolla, hieronnalla, ja jossain tapauksissa tarvitaan myös leikkausta, joilla on seurauksensa ja koira saattaa päätyä seurakoiraksi, jollon metsälle ei ole asiaa.
Kuitekin esim. mäyärkoiraliiton etusivulla sanotaan, että pitkäselkäinen ja lyhytraajainen mäyräkoira on silti erittäin ketterä, ja rotu on saapumassa agilityradoille kokoajan vahvemmin. Mutta puhutaanko tässä VAIN agikoiriksi tarkoitetuista yksilöistä, vai myös ajavista koirista ? sitä en voi tietää, ja mielipiteet asiasta jakautuvat aikalailla puoliksi, agilityn puolesta ja vastaan.


Jokatapauksessa ajattelin että jos videoilla näkyy Tatun kanssa hyppimistä, me pysytään ihan pentuuden ja selän vuoksi hyvin matalissa esteissä (puomeja tai n. tiilenkorkuisia esteitä) joista tuskin haittaa on jos este on normaalia askelkorkeutta pikkasen korkeampi. Lisäksi lämmitellään ja verrytellän hyvin ennen hyppyjä, eikä hypätä montaa kertaa peräkkäin, koitetan keksiä jotain muuta kehittävää liikuntaa tilalle. (:

♥janita